torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesäkotielämää mummulassa








Meillä on onni että on mummula jossa saadaan käydä nauttimassa maaseudun kauneudesta ja rauhasta. Olo on aina tervetullut mummun ja pappan luokse ja kisutkin pääsevät mukaan matkaan. Ajomatka on miukunaa alusta loppuun mutta mummulan pihassa kiitos seisoo :) Kaffetta ja mustikkapiirakkaa tuvassa, pikkuhiljaa puretaan kassit, ihmetellään kasvimaat ja vanhat rakennukset ja nyt saatiin olla isomummunkin kanssa. Olen monesti miettinyt että kuinka voikin kestää että  "nykypäivän" kiireet unohtuu ja osaa nauttia rauhasta eikä jatkuvasti toljota kellonaikoja ja kiirehdi.Tottakai oma hääsäminen on aina päällänsä, se on luonteenpiirre ;) Mutta kyllä se sieltä vaan tulee, hyvä mieli, sisäinen  rauha ja omalla tavallaan pysähtynyt aika. Asiat kulkee omalla painollaan ja kello kulkee omia aikojaan. Kisutkin lojuvat mattuilla ja nautiskelevat. Toinen menee ikkunalle ja naakuu siellä, varsinkin öisin..voi jösse! On varmaan metsän eläimet ihmeissään..

Kaunista on mummulassa..kukat, marjat, metsä, natiseva tuvan lattia..helposti huomaa ajattelevansa että haluan jäädä tänne. Tottakai totuus on että mummula pitää sisällään hirmu määrän fyysistä työtä. Me harvoin näemme sitä kun käymme muutaman päivän silloin tällöin.

Mutta-siellä on peitotkin parempia :) Sellaisia paksuja, painavia täkkejä joiden alla on hyvä nukahtaa. Vintti on ihana!!! Sinne on säilötty vuosien elämää..vanhoja lehtiä, vaatteita, huonekaluja ja muistoja. Loputtoman ihana paikka jossa voisi tonkia ja ihmetellä ikuisuuden. Mummun kanssa tongittiin taas yhdessä siellä vanhoja lehtiä ja kankaita jotka sain kotiin. Kankaat pesen ja laitan kauniisti, jonain päivänä ne saavat uuden tehtävän tyynyinä, sisustussydäminä tms.

Käytiin sienimetsässä, tehtiin retki lähellä olevaan nähtävyyspaikkaan, syötiin jästkit pikkukaupalla ja tietty pelattiin sulkkista ja saunottiin vanhassa saunassa, kivaa oli, onneksi päästään vielä tänä kesänä monta kertaa mummulaan :)

1 kommentti:

  1. Kyllä on kaunis mummulasi, ehdottomasti oikean mummulan näköinen.Voin todellakin kuvitella, että siellä nukkuu ja rauhoittuu hyvin.
    Meidän mummulassa koiramme Väinö myös on vähän hermostunut, kun ei ole ns.omat paikat.Se on välillä stressaavaa myös minulle, kun hän ramppaa yläkertaa ja takas alas..ja taas toistetaan...huoh...toivottavasti pikku hiljaa tottuu.
    Ihana pihapiiri ja kellari.Huoh...

    Mukavaa elokuun alkua sinulle.

    VastaaPoista